Ohjaaja Pieta Koskenniemen haastattelu esityksen synnystä

Aihekokonaisuus on todella laaja. Tieteellisen selityksen lisäksi on olemassa paljon luomismyyttejä. Kuinka saitte valittua oleellisimmat palat?

Tähän vastatakseni pitää kertoa, miksi esitys on tehty. Se on osa suurempaa kokonaisuutta, ns. Big History -projektia. Tuon projektin ytimessä on ajatus siitä, miten ihmiskunnan historia alkaa jo maailmankaikkeuden synnystä. Kun oivaltaa, miten hauras luonnon “oikku” maapallomme on, osaa ehkä kunnioittaa luonnon monimuotoisuutta toisella tavalla. Minua käsikirjoittajana kiinnosti – näinä maailmanlopun uhkakuvien aikana – syventyä maailman syntyyn ja siinä otin fokukseen ihmisen halun ymmärtää alkuperänsä. Oleelliseksi nousi tarve tuoda esille eri kulttuurien näkemyksiä ja kohdata ne ymmärryksemme ja intuitiomme kautta.

Kuinka paljon tämä poikkeaa perinteisestä, käsikirjoituksen pohjalta ohjattavasta esityksestä?

Tämän tyyppinen esityksen rakentaminen alkaa olla yleinen työtapa erityisesti nuoren polven teatterintekijöiden parissa. Tämän prosessin alussa oli visio isosta kertomuksesta, ihmisen yrityksestä ymmärtää olemassaolonsa ja paikkansa maailmassa. Voin kertoa, että lähdemateriaali vei välillä huimaaviin pyörteisiin! Sen pohjalta syntyi osittain käsikirjoitettu esityskonsepti, jota lähdettiin työstämään. Prosessi on sitten muokannut lopputulosta tämän porukan henkiseksi.

Esitys kertoo ajasta, jolloin maailmankaikkeus sai alkunsa. Ajasta, jolloin ihmistä ei ollut olemassa. Kuinka tämän kuvaaminen toteutetaan esityksessä näyttelijöiden ollessa ihmisiä?

Emme yritä kuvittaa tuota aikaa, pikemminkin maailmankaikkeuden alkukertomus sirpaloituu moneksi esityksessämme. Lähtökohtani on ollut, että sekä mytologia että tiede avartavat ihmisen näköaloja. Ihmismielen on vaikeaa kuvitella luomista edeltävää olemassaoloa ja silti se jatkuvasti yrittää. Siinä meitä auttaa kykymme kuvitella, pystymme ajattelemaan asioita, jotka eivät ole välittömästi läsnä. Teatteri on hyvä paikka kurottaa arkiymmärryksen tuolle puolen.